Ja taasen tämä blogin päivitys on jäänyt.. Ei vaan millään kerkiä kirjotella mitään ku koko ajan pitää olla menossa, ja pikaset päivitykset taitaa näkyä tuolla facebookin seinällä nykyään ;) Yritän kuitenki kirjotella jotain meidän kuulumisia mitä muistan.

Pellon Koirapäivät 12.11

Lähettiin aamulla ajeleen äitin kanssa kohti Pellon Rohki-hallia molemmat pojat mukana. Pellossa oli siis epävirallista tokoa ja mätsäriä ja totta kai se piti tunkea kuononsa näihin kaikkiin ;) Eli Asgeirin kanssa korkattiin toko kenttä tai no kehä mölli tokoissa ja molempien kanssa käytiin myös misseilemässä. Ensin Asgeirin tokoon. Mullahan on ollu ikuisuus tavoitteena päästä sinne toko kokeisiin edes joskus ja nyt sain itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin tuonne epiksiin. Mölli luokassa siis kisattiin eli sai valita luoksepäästävyyden ja kokonaisvaikutuksen lisäksi neljä liikettä, me otettiin paikallaan istuminen 1min, seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo.

Luoksepäästävyys 10

Ei mitään ongelmia, hyvin päästi tuomarin luokseen ja tapitti vain minua ja herkkua, eipä olla moista harjoteltu vähään aikaan...

Paikalla istuminen 8

Istui keskimmäisenä, jäi hyvin pysyikin hetken, kävin palkkaamassa, menin takaisin vähän kauemmas seisomaan niin lähti, palautin ja kohta lähti uudestaan. Lopun aikaa olin ihan metrin päässä ja palkkailin välillä. Ei siis lähteny toisten koirien tykö tai mitään, karkasi aina vaan minun luo. Tuo oli kyllä tiedossa, Asgeirilla ei ole yhtään malttia tuohon paikallaanoloon, jaksaa pysyä paikallaan tasan sen aika että kävelen esteen taakse ja annan sille luvan lähteä agi radale ;) Treeniä treeniä vaan.

Lyhyt seuraaminen kytkettynä 10

Herkun kanssa seurattiin, ihan tosi hyvin seurasi, piti paikan ja teki käännökset hyvin. Ite käännyin väärinpäin täyskäännöksen ;) Pysähdyksessä ei istunut joten jouduin korjaamaan. Nyt vaan se hemmetin herkku ja käsi apu pois...

Maahameno seuraamisen yhteydessä 9

Seuraaminen alkuun pikkusen vinoa, johtuu varmaan alotusasennosta. Maahanmeno myös vino, palkkasin maahanmenosta, hyvin jäi. Istumaan nousu hidas mutta ne onkin meillä ihan kesken vielä.

Luoksetulo 10

Jäi hyvin. Tuli hyvällä vauhdilla ja jopa sivulle! jäi hieman vinoon ja korjasin.

Kokonaisvaikutus 10

Nooh paljonhan tässä on viilattavaa ja hiottavaa ja herkun voimallahan me tehtiin että sinänsä mutta ihan kivastihan tuo meni kuitenki paineen alla ;) Tuomari ainakin tykkäs meidän menosta ja kovasti kehui koiraa ja sen tekemisen halua ja kehotti kovasti eteenpäin! Hyvä mieli jäi :)

Yhteispisteet siis kerrointen jälkeen 102p. ja sijoitus 3/3

Tokoilujen jälkeen saikin jo juosta autolle ja vaihtaa toinen koira mätsäri kehiin, vähän turhan tiukaksi meni aikataulu ja sähläämiseksi se touhu Sutkin kanssa. Tarkotus oli että olis kerenny olla mätsäri alueella pitempään ennen kehään menoa josko olis väähn rauhottunu. Mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen Sutkiin, se jaksoi melko hyvin seisoa ja juostakkin kaikesta häiriöstä ja treenin puutteesta huolimatta. Toiset koirat on vielä paha häiriö Sutkille ku ollaan aivan liian vähän päästy koirien ilmoille ja näyttelu juttuja ei olla treenattu ollenkaan ennen tätä viikkoa. Hyvin me siitä selvittiin, saatiin sininen nauha ja sijoituttiin vielä kolmansiksikin ;) Ehkä me uskaltaudutaan uudemmankin kerran :P

Sutki 9kk

Päivän päätteeksi oli vielä rentoutus kehän kierto Asgeirin kanssa <3 Se kyllä esiinty niin mahtavasti, liikku tosi tosi hyvin ja seiso omaan talitinttimaiseen tyyliinsä ;) Saatiin myös sininen nauha ja oltiin Isojen koirien skabassa kolmansia. Asgeir luettiin isoiksi koiriksi ku ei arvostella pöydällä..

Sitten me ollaan treenattu vaikka ja mitä agilityä, tokoa, jälkeä, hakua yms.. Asgeirin kanssa ollaan päästy aika säännöllisesti treenaan agia ja hyvin kulkee edelleen :) Omakin ohjaus on alkanu varmentua taasen. Kontaktessakin ollaan päästy eteenpäin, odotan vain että päästäis jo kisaamaan, tahtoo! Ensi vuonna on tarkoitus petrata tässä asiassa. Tokoa ollaan myös veivattu jonku verran, samaahan me edelleen jankataan ku ohjaaja on tämmönen surkimus siinä lajissa mutta jospa me päästäis joskus korkkaamaan se ALO luokka ;)

Sutkin kans ei olla tottisteltu paljon ollenkaan nyt viime aikoina, ollaan keskitytty pääasiassa maastolajeihin nyt kun maa on vielä vailla lunta, talvella kerkiää sitten tottisteleen toivon mukaan. Jäljellä ollaan askelpituutta pidennetty ja samoin itse jälkeä, samoin myös yhä useampi askel on ilman herkkuja. Vähänhän se on semmosta kaahottamista mutta koko ajan meno on parantunut kuitenki, enemmän vielä pitäs päästä tekeen niin tulis varmuutta. Tavoitteena olis muutama jälki vielä keretä tekeen ennen ku se lumi tulee maahan.

Hakuileen taas ollaan päästy  melkeen sen 3krt/vko ja se näkyy! Sutki on kehittyny huimasti! Ollaan saatu hyviä vinkkejä ja treenejä kiitos Saara! Ollaan otettu tuuli harjoituksia ja nenänkäyttökin on tullut mukaan kuvaan, ettei se haku ole vain säntäilyä maalimiesten perään ;) Ja samoin ollaan keskitytty siihen että maalimiehet menee piiloon niin ettei Sutki pysty jäljestään niitä vaan joutuu oikeasti käyttämään ilmavainua. Toivottavasti keritään vielä muutamat treenit tätäkin lajia ennen lunta ja pakkasia ja sittne päästäis keväällä jatkamaan hyvistä lähtökohdista ;)

Sitten muutama sananen vielä tuosta meidän vanhuksesta joka on koko syksyn kulkenut kuin nuori poika <3 Seuran kaikki hirvet on kaadettu ja pari ylimääräistäkin, Jere on toiminut kuin unelma. Pääsin itsekkin vihdoin mukaan ja saatiin haukkukin aikaseksi ja hyvältä kuullosti! Hirvet oli sen verran herkkänä ja tuuli olosuhteet huonot, että olivat tietoisia meistä ja ottivat karkkoja koko ajan, Jere pysäytti aina hyvin mutta me ei päästy ampuma etäisyydelle saakka, nähtiin kyllä mutta hirvet jäi tällä kertaa metsään.

 Väsynyt metsästäjä <3

Jaa näköjään on taas tämä blogin päivittely vähän jääny ja en kyllä muista mitä kaikkea ollaan tehty. Alotetaan vaikka sairaskertomuksista. Tosiaan Sutkihan toipui tosi hyvin leikkauksesta ja mitään jälkiseuraamuksia tästä ei ole tullut, sairastettiin tuossa välissä silti mahatautia, joka sitten esti pääsyn tottisleirille, ja arvatkaa vaan kuinka paljon harmitti! Olis todellakin tullut tarpeekseen ku mie olen niin surkea opettaan mitään tottis hommia.

Sitten meille tuli kylään myös ontuminen, joka kuitenki meni ohi kipulääkkeellä ja levolla. Asgeir on myös sairastellut, etujalat on vaivanut mutta ilmeisesti tämä johtui kuitenkin lihasjumeista. Fyssari oli sitä mieltä että, kaulan ja lapojen jumit painoi hermoja ja etujalkoihin tuli puutumista ja tuntomuutoksia, fyssarin jälkeen on ollut jo parempana. Käytiin kuitenkin eläinlääkärissäkin ja kuvattiin koko koira läpikotaisin mutta mitään ei mistään löytynyt ihan priimaa oli joka luu :) Sutki välikuvattiin myös samalla ja ihan hyvältä sekin näytti. Kyynäreet oli hyvät samoin olat ainoastaan vasemmasta olkakuvasta näkyi panoestiittia, joka on ilmeisesti syy tähän aikasempaankin ontumiseen. Lonkat oli ok:t, vähän matala lonkkamalja ainoa vaan että lantio oli vino. Selkä oli myös siisti.

Jälkeä ollaan tehty Sutkin kanssa pari kertaa n. 70-100m suoraa ja tyhjiä aina väliin, vähän juoksemiseksi se on menny.. Tottiksia myös ja ne on sujunu ihan kivasti, vähän on ollut havaittavissa haahuilua, että on joutunu hetsaileen vähän enemmän, nyt täytyy ottaa huomioon tuo ja keskittyä lyhyisiin treeneihin niin että aktiivisuus pysyy. Hakua käytiin ottaan tänään Toramolla, neljä maalimiestä, ensimmäinen ihan näkölähtö, hyvin lähti mutta ei ensin löytänyt ja tuli takas mutta lähti samantien hakemaan uudestaan. Kaksi seuraavaa niin, että näytin että maalimies juoksi metsään mutta käänsin sitten että joutu vähän hakemaan, hyvin löysi taasen. Vika ihan lyhyt näkölähtö. Sutki ei pysy kauaa maalimiehellä, syö ruuan hätäseen ja tulee takas ja lähössä ettiin jo seuraavaa.. Ainakin motivaatiota löytyy tähän hommaan!

 Sutki 7kk

Asgeirin kanssa ollaan nyt keskitytty tokoiluun ku yritetty pysytellä levossa. Ihan kivasti sekin sujunut, seuraamisen paikkaan ollaan keskitytty ja uutena otettu kaukoja. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa agiliitämässäkin, tehtiin lyhyttä ratapätkää, jossa hallintaa putkilla ja takanleikkausta. Meikäläisen ohjaus oli ihan pielessä ja rimoja tippui. Kontakteja otettiin myös mutta ei nekään oikein sujunu.. Asgeir oli myös haku treeneissä mukana mutta tehtiin aivan liian vaikea treeni. Eka maalimies näkönä ja haki hyvin, seuraavat kaksi jo valmiiksi piilossa, lähti hyvin hakeen mutta sitten kun ei heti löytänyt niin ei enää lähteny syvälle ollenkaan, kyseli multa vaan apuja. Sitten vasta löysi kun maalimies kävi ihan kokonaan näkyvillä. Kolmannella sama homma, alkuun lähti mutta ei löytänyt ja sitten vaan haahuili siellä täällä, maalimies ei löytyny ollenkaan. Otettiin vielä neljäs ihan simppeli että näki minne maalimies juoksee, sinne lähti innolla mutta aluksi hukkasi senkin! Asgeir tahtoo olla semmonen sählä ettei oikein keksity siihen mitä tekee vaan tekee jotain sinne päin..

Keskiviikkona päätin että nyt on Sutki pojan pakko päästä tekemään jotain ja haavakin alkaa näyttämään hyvältä niin lähettiin jäljelle. Jäljen pituutta en taaskaan tiedä ku laskut menee aina sekasin ja olen huono arvioimaan matkoja mutta oliskohan jtn 50m, tyhjiä askelia siellä täällä ja yksi 5 askeleen tyhjä sekä yksi 2 askeleen tyhjä. Pentuhan oli ihan into piukeana menossa jäljellä, vähän jouduttiin odotteleen että haukkuminen lakkaa. Jäljesti yllättävän tarkalla nenällä ja jarraamaan jouduin ku meno halujahan olis ollu. 5 askeleen tyhjällä meinas häslätä lisää mutta en päästänyt eteenpäin  ennen kuin pysyi jäljellä, muut tyhjät meni hyvin. Kaikinpuolin ihan ok jälki! Pitäs päästä taas vähän useammin mutta alkaa olemaan nurmi alueet vähän hakusessa ku joka paikassa on niin pitkä heinä jo..

Tänään otin sitten molempien poikien kanssa tokoa ja tottista. Asgeirin kanssa yritin saada seuraamisesta suoraa peilin avulla, Asgeir kun meinaa painaa ja vääntyillä mihin sattuu ja mie ku en osaa hallita tuota mun kättä sitten ollenkaan. Noh sitten sivulletuloa ja mitä mitä!?!? Se ei vaan osannu enää tulla! Ainut liike mikä me ollaan varmasti oikeasti osattu niin nyt se ei yhtäkkiä osannutkaan.. Ihmeellistä, pakko ottaa tuo syyniin vissiin taasen. Otin sitten vielä istumispaikallaanolon ja hyvin pysyi. Sitten vielä pari toistoa kontaktilla ja nekin meni ihan kivasti.

Sutkin kans yritin tehdä jtn rauhallista ettei kovin alkais riekkumaan, ihan vaan kestoa istumiselle ja maahanmenolle sekä sivulle tuloa ja siitä yhtä askelta eteenpäin. Istumisessa alkaa kestämään jo muutaman askeleen, maahanmeno on vielä hankala. Sivulle tulo ihan ok, paikka vielä vähän hakusessa (Taas se mun käsiongelma) ja askelissa hypähtää aina ja paikka katoaa, hmm..

Sutkin terveys alkaa näyttämään jo ihan hyvältä, haava on siisti ja tötterönki saa toivon mukaan jo ensi viikolla pois ja normi ruokaakin saa alkaa antamaan. Asgeir vaan on menny loukkaamaan tassunsa johonkin, anturan ja varpaiden välit punoittaa ja on vähän turvonnu, liekö siinä joku haava ollut jota on sitten alkanut nuoleen tai jtn. Täytyy katella viikonlopun yli ja hoidella koti keinoin jos ei auta niin ei se auta ku hakea joku lääkekuuri..

Nyt on viikko kulunut leikkauksesta ja onhan tämä ollu pitkä ja tuskainen. Ei ole kauhean helppo pitää 6kk ikäistä pentua levossa. Väkisinkin riekkuu vähäsen ku se ruoka-aikakin on niin ihana asia. Eli parannuttu ollaan aika hyvin. Haava näyttää muuten hyvältä mutta hieman aukes tuossa viikonloppuna, käytiin sitä sitten liimailemassa (ei pysynyt silläkään) ja haettiin antibiootti, joka toivottavasti pitää tulehduksen loitolla. Pari viikkoa kun vielä malttais niin pääsis taas normaaliin rytmiin.

Asgeirin kanssa ollaan käyty pari kertaa itekseen treenaileen agia, lähinnä kontakteja. Viikonloppuna ne meni ihan kivasti, otin puomilla alastuloa ja vapautin putkeen. Muutaman kerran karkasi mutta ihan ok tuli alas asti. Tänään tehtiin sitten samaa mutta A:lla ja ei se menny alkuunkaan hyvin.. Asgeir jää himmailemaan, ei tule alas asti! Sitten joudun hulluna ohjailemaan sen siihen alas asentoon. Argh! Mitähän tuollekki taas tekis.. Ollaan sitten kohta vuosi jankattu tuossa samassa kohdassa, pitäsköhän se luovuttaa.. Muuten kyllä kulkee ihan tosi hyvin taas, ei vaan oikein ole mieltä treenata ku ei ole mitään tavoitteita kisojen suhteen ku ei ole nuilla kontakteilla mitään´asiaa kisoihin...

Ollaan päästy Asgeirinkin kanssa treenaileen agia ohjatuissa nyt parina viikkona, jee! :) Merja on kehitelly meille oikein kunnon radat n. 33 estettä, jotka tehtiin kylläö kolmessa osassa ja lopuksi kokonaan. Itehän jouduin vähän soveltamaan ko ei nuita kontakteja tehdä edelleenkään... mutta ihan hyvin se on onnistunut kuitenkin :) Asgeir on kyllä kulkenut taasen tosi hyvin, kuuntelee ja lukee ohjauksia, minä vaan kämmäilen. Rimoja on tippunu taas jonkin verran ja olen antanukki niissä vähän periksi, täytyy taas ottaa tiukka linja tässä asiassa. nuo 10 esteen pätkät ei niinkään tuottanu meikäläiselle ongelmia mutta sitten ku kokeiltiin tehdä tuo 33 estettä niin se oli vähän liikaa, itellä ei pysynyt pakka kasassa ollenkaan ku joutu koko ajan miettimään että minne seuraavaksi ja näin olleen ohjaaminen jäi huolimattomaksi.

Viikonloppu sitten taisteltiin elämästä ja kuolemasta Sutkin kanssa, kai tämä on joku meijän sakemannien kirous, että tuossa puolen vuoden iässä täytyy käydä kuoleman rajamailla. Eli keskiviikkoa-torstai yönä Sutki oksensi muutaman kerran mutten readoinut siihen mitenkään ku se oli semmosta limaa vain. Aamulla ruoka ja siitä vähän aikaa niin oksennettiin kaikki ruoat pihalle, sitten päivän aikana oksennettiin useammankin kerran. Yritin pitää juoma paastolla mutta mikään nestekkään ei pysynyt sisällä. Sama homma jatkui perjantaina ja koira alkoi olemaan heikkona ja kuivunut.

Ajattelin että pentukoira, joka kuivuu muutenkin nopeampaa niin pakko lähteä kyllä lääkärille, noh tokihan lääkärit oli sitten lomilla tai sitten vastaanotolla oli jokun hätätapaus eikä muita aikoja otettu. Sain kuitenkin ajan kaupungineläinlääkärille. Lääkäri tutki koiraa ja antoi nahan alle nesteytystä, oli sitä mieltä että se on mahdollisesti saanut jonku virusperäisen mahapöpön. Noh loppupvä ja lauantai kokeiltiin saada koira syömään piimää,raejuustoa, kanaa, riisiä yms. helposti sulavaa ruokaa mutta ei mitään ei suostunut syömään, suurin piirtein juoksi karkuun ruokakippoa mitä ei vois ikinä uskoa tuolta, jolle ruoka on elämä! Koira alko olemaan erittäin huonossa kunnossa, nukkui vain ja juuri ja juuri jaksoi käydä ulkona pissalla.

Sunnuntai aamuna päätin, että ei pakko se on lähteä taas päivystykseen taas nesteyttään, että se selviää edes maanantaihin jolloin päästäis mahollisesti tarkempiin tutkimuksiin. Päivystyksessä taas nesteytettiin sekä suonensisäisesti että nahan alle. Päivystäjä oli sitä mieltä että jos se ei ole maanantaina yhtään virkeämpi niin verikokeisiin ja kuviin. Illalla sain kuitenkin meidän "oman" eläinlääkärin kiinni, Hakalan Pekan, joka lupautui tutkimaan Sutkin vielä kertaalleen. Tunnustelemalla ei löytynyt mitään mutta ultrassa näkyi nyrkin kokoinen möykky ja Pekka oli sitä mieltä, että kyllä se on leikattava, että saadaan selville mikä möykky siellä on, onko jokin vierasesine, kasvain, imusolmuke muutos tms?

Pekka lupautui leikkaamaan Sutkin maanantai aamuna, vaikka olikin itse lomalla ja reissuun lähdössä ja minä taas lupasin tulla avustamaan leikkauksessa. Ei siinä Sutkin untenmaille ja leikkauspöydälle, maha auki ja suolet pihalle. Möykky kohta löyty nopeasti ja sukkahan siellä oli tukkinut suolen ja aiheuttanut tulehdusta. Vähän oli kuulemma maksakin laajentunut mutta ilmeisesti tästä Sutkin huonosta yleistilasta johtuen. 

Leikkaus onnistui hyvin ja Sutki käveli jo omin jaloin autoon. Kotona sitten nukkui aikalailla koko illan. Seuraavana päivänä oli jo paljon paljon pirteämpi ja ruoka/juoma alkoi maistumaan. Tällä hetkellä tuo on ihan oma itsensä, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ainut että ruoka-aika aikana meinaa käydä enemmän ylikierroksilla kuin ennen ja ulkoaki tarttuu matkaan enemmän kaikkia kiviä ja käpyjä kuin ennen. Ihmeellistä miten äkkiä nuo koirat toipuu nuista leikkauksista. Jaksais vaan nyt olla kolmisen viikkoa rauhallisena, ei ole kauhean helppo pitää 6kk ikäistä pentua rauhallisena ;)

Mutta ehkä tälläkin tarinalla on opetus, pidetään vielä parempi huoli siitä että ne sukat pysyy sukkalaatikossa eikä kaapin ovi ole auki missä se sukkalaatikko sijaitsee..

Perjantaina käytiin treenaamassa Hakua Outien kanssa. Otin ensin Sutkin kanssa neljä pistoa. Kaksi ekaa niin, että koira näki koko ajan kun maalimies meni piiloon ja sitten kun oli motivoitunut ja nenä kävi niin lähetin. Hyvin lähti ja löysi maalimiehet, pistot oli suhteellisen suoria eikä menny jäljelle. Kauhiaa kyytiähän se lähtee ja todellakin haluaa sen maalimiehen tykö. Seuraavat kaksi pistoa tehtiin niin, että alkuun näki kun maalimies lähti metsään mutta sitten käänsin pois. Taas lähti hyvin ja joutui tekemään vähän töitäkin, alkuun meinaa lähteä hieman vanhalle piilolle tai sitten jäljen kautta. Innokkaasti se tekee töitä eikä tule hakemaan apua.

Asgeirin kanssa otettiin kaksi pistoa vähän pelastushaku tyyliin, motivaatio treeni niin, että maalimies meni piiloon ilman että koira näkee ja sitten mentiin tuulen alapuolelle kääppäileen metsään, sitten kun koiralla vainu maalimiehestä niin lähetys. Vähän Asgeir meinaa häslätä eikä aukase nenää mutta lopulta se alko keksittyyn ja sai kuin saikin vainun ja pääsin lähettämään. Toinen pisto otetttiin niin että maalimies oli valmiiksi piilossa. Lähti hyvin, ei saanu hajua ja juoksi maalimiehen ohi, tuli takasin mun tykö. Lähetin uudestaan vähän eri kohdasta, nyt löysi maalimiehen. Olen kyllä tosi tyytyväinen siihen miten se on itsenäistynyt ja lähtee itsenäisesti ihan sinne 50:iin asti.

Sunnuntaina herätys klo 5.50 koirat pihalle ja auto starttas klo 7.00 suuntana Kemi. Vuorossa oli vanhuksen kanssa Kemin ryhmä ja vetsku kehä. karhukoiria oli ilmoitettu 14 kappaletta ja veteraaneja ei ollut kuin meijän Jere. Tuomarina Hannu Talvi. Jere sai punaisen nauhan ja SA:n. Paras uros kehässä oli kolme koiraa ja Jere jäi kakkoseksi saaden vara-sertin, moitteita tuli hieman pitkistä mittasuhteista ja korkea kaarisesta hännästä. Mutta Jere esiintyi ihan älyttömän hyvin! :) Muutenki Kemin karhukoirat oli yllättävän hyvä käytöksisiä! Niin ja tosiaan se oli ROP-vet joten jouduttiin hengaileen siellä vielä klo 15 asti jolloin alko ryhmät. Sutki sai hyvää sosiaalistamisharjoitusta ja käytiin ihastelemassa kauniita merimaisemia, harmi vaan että kamera unohtu kotiin...

Veteraanit oli tietenki viimeisenä joten odotus vain jatkui, vetskuja oli 5 kappaletta, joten jännitystä lisäsi se että vain yksi tippuu pois. Parhaan veteraanin valitsi Johan Juslin, kovastihan se Jerestä tykkäs edelleen ja Jerestä tuli Sunnuntain kaunein Veteraani! :D Kotiin tuomisina ruusuke,pokaali ja 12 kg:n säkki Hill´sin ruokaa. Paulan Vilma samojedi oli BIS VET 3, onnea!

Tiistaina lähettiin Saanan ja Mäihän kanssa peltojälkeilemään ja metsälenkille, vielä ennen kun nämä kaverukset muuttaa :( Saana talloi Sutkin jäljen, joka oli 135 askelta pitkä ja sieltä löyty tyhjiä kohtia sekä yksi 5 askeleen tyhjä ja nappulaa oli aika paljon ku se oli menny niin mömmöseksi.. Sutki jäljesti ihan tosi hyvin! Yksi harhailu oli mutta muuten mentiin suoraan ja rauhallisesti, enkä edes huomannu tyhjiä, jee! Metsälenkki meni kans kivasti, hyvä parivaljakko tuo Sutki ja Mäihä :)

Aamuruoan Sutki sai pellolta tai no nurmelta kun meillä täällä ei nuita peltoja kauheasti ole. Mitähän mie uskaltaisin sanoa jäljen pituudesta varmaan joku 50m ?? (Mie olen niin huno arviomaan) ja pari tyhjää jätin sekä yhden viiden askeleen tyhjän. Vähänhän se on semmosta hätäistä tuo Sutkin meno ku meni uusiksi koko jäljestys tyyli mutta mielestäni parempi kuin parilla viime kerralla, että pysyi paremmin jäljellä eikä lähteny harhailemaan sivuun. Tyhjillä ryysi vielä enemmän.

Illalla olikin sitten vuorossa agi treenit Asgeirin kanssa, vuorossa olikin yllättävän haastava ratapätkä, toisaalta aika simppeli mutta sitten kuitenkin hankala. Rimat pysyi kohtuullisen hyvin, parissa kohtaa tippui kun Asgeir joutu tekemään töitä "yksin" ja tuli hoppu mun tykö. Välistä vedot tuotti yllättävän paljon ongelmia, ihan niinku ei oltas tehty niitä koskaan :O Täytyy tämä siis ottaa treenaukseen. Kepeille syötöt saatiin onnistumaan yllätävänkin hyvin vaikka kulma olikin vaikea. jee! Kyllä me täältä vielä tullaan ;P

Hups, on vähän vierähtänyt aikaa sitten viime kirjotuksen ja en kyllä kuolemaksenikaan muista mitä tässä on välissä tapahtunut mutta yritän kirjotella merkittävimpiä tapahtumia.

Elämän mullistavin tapahtuma oli ehdottomasti uuden pennun tuleminen taloon. Nämä pienet saksalaiset syntyivät 24. tammikuuta ja siitä alko 8 viikon odotus että pallero saapuisi kotiin ja ennen kaikkea että mikä palleroista :) Helmikuun lopulla kävin pentuja katsomassa ja pentue oli erittäin tasaisen oloinen joten valintaa ei tehty vielä silloin vaan päätettiin vielä katsoa että mitä niistä tulee. Tiedossa oli se, että minulle tulee uros ja katsotaan mahdollisimman sporttisemmasta päästä ;)

Oman palleroisen kävin hakemassa pennun ollessa 9vko ja minulle tuli musta ruskein merkein värinen kaverus :) Viralliselta nimeltään Mellakan Devil ja kutsutaan Sutkiksi.

Ensi tapaaminen

Sutki on nyt 5kk ikäinen nuorukainen ja oikein olen ollut tyytyväinen. Osaa olla kotona rauhallinen mutta aina valmis toimintaan. Saalisviettiä ja taistelutahtoa löytyy, hyvältä harrastuskoiran alulta vaikuttaa. Ollaan treenailtu jonkin verran hakua ja jälkeä sekä tottiksia väännetty. Ääntä tältä kaverilta löytyyy joten ollaan jouduttu keskittymään siihen, että volisemalla ei saa aikaseksi yhtään mitään! Tällä hetkellä kaverilla on painoa reilu 20kg saa nähä mimmonen jättiläinen siitä tulee ;)

(c)Katariina Moilanen

Sutki 5kk Kalajoen jälkileirillä

(c)Katariina Moilanen

Sutki ja Asgeir on tullu erittäin hyvin toimeen mitä en kyllä epäillytkään, ainut että hieman mustasukkaisuutta minusta on hieman ilmassa aina välillä molemmilla. Molemmat haluaa sitä huomioita ja hellyyttä. Jerellä ei vois vähempää kiinnostaa koko pentu, se on kuin sitä ei olis olemassakaan

Agilityä ollaan Asgeirin kanssa treenailtu vaihtelevalla menestyksellä. Tällä hetkellä ollaan kisoista täysin jäähyllä, sillä jumitaan uusien kontaktien opettelun kanssa. Tavoitteena olis syksyn kotikisat, toivottavasti saan niihin tolkkua siihen mennessä. Ollaan myös käyty kerta viikkoon molempien poikien kanssa haku treeneissä, ompa ollu mukavaa :)

Jere vanhuksen kanssa käytiin 14.5 Sodankylän ryhmänäyttelyssä pyörähtämässä veteraanikehässä ja päästinki sitten pyörähtämään useampaan kertaan, Jere päätti yllättää vanhoilla päivillä. Tuloksena siis loppujen lopuksi ERI,SA,PU1,SERT,ROP,ROP-VET,BIS-VET3!! Tuomarina Juhan Juslin.

Seuraava näytelmä koitos oli juhannuksena Rovaniemen KV:ssa ja Jere pääsi taas loistamaan ERI,SA,PU1,SERT,VSP,ROP-VET,BIS-VET2!! tuomarina Riitta Lahtovaara.

(c) Saara Kangasniemi

Niin ja mehän ollaan kotiuduttu takaisin Rovaniemelle, eläintenhoitaja paperit tuli toukokuussa ja koulu olis nyt sitten käyty. Siitä en tiedä mitä käteen jäi mutta me tehtiin se!! :) Ranuan eläinpuiston jälkeen olin harjoittelussa Eläinlääkäri Pekka Hakalan luona 10 viikkoa ja pääsin kokemaan erilaisia eläinsairastapauksia ja kuvaamaan röntgen kuvia Paljon! Sekä avustamaan erilaisissa toimenpiteissä ja leikkauksissa, erittäin mielenkiintoista! Toisen harjottelun 5 viikkoa olin Sinetässä Huskypointissa juuri kevään sesonkiaikaan ja ai että oli hieno kokemus! Pääsin ajelemaan safareja ja hoitamaan reilua 200 huskyä sekä kilpa- että safarikoria. Nuo harjottelut oli kyllä parhautta!

Nyt yritän taas petrata tän blogikirjottelun kanssa kun arki alkaa taas rullaamaan. Kotisivut on tällä hetkellä pannassa kun en ole ehtinyt panostamaan niihin. Mutta siihenki tulee muutos aikanaan..

Taasen Rovaniemellä pidennetyn viikonlopun merkeissä ja mitäs muutakaan sillon tehdä ku treenata agia :) Käytiin korkkaamassa treenien merkeissä Rovaniemen Käyttökoirien uusi halli. Itsehän olen käyny siellä jo aiemmin koulutusohjaaja kurssin merkeissä yms. mutta Asgeirille se oli ensimmäinen kerta mutta sehän oli elementissään ja kuin olisi aina siellä treenannut.

Otettiin pari eri pätkää teemana pimeään putkeen syöttö ja tiukat käännökset myös persjättöä treenattiin, koirahan kyllä osas mutta mulle se on vielä hankala ku pitäs luottaa koiraan että kyllä se sieltä tulee :) Putken hakemisen kanssa ei mitään ongelmaa ei kyllä yllättänyt ;) Kokeiltiin eri ohjauksia millä saatiin käännökset mahdollisimman tiukoiksi. Jonkun verran oli sikailua rimojen kanssa. Välissä ja lopussa vielä niitä iki-ihania kontakteja, eli A:n alastuloa lähinnä ja alkaahan sekin sujua jotenkuten, toivottavasti ne sais nyt mahd. pian kuntoon ku koira kulkis nyt niin hyvin ja kauhea hinku olis kisaamaan :P

Itsellänihän tosiaan alkaa olemaan koulu kohtapuolin pulkassa, Kokemäellä vietän enää 3 viikkoa ja sitten olis muutto takas Roihin, siellä sitten 10 viikkoa harjoittelua ja sen jälkeen olis ammatti takataskussa. Suoritin tuossa myös agilityn koulutusohjaaja kurssin, josta olis 4 harjottelu kertaa enää jäljellä niin olis semmonen titteli :D

Kuulemma sitä ruukataan päivitellä tämmönenki juttu, että mitä saavutettiin viime vuonna ja mitä jäätiin saavuttamatta kun joka vuoden alussahan tehdään se tavoite lista :) Joten palataas ajassa taaksepäin ja puidaan menneitä aikoja.

Jere

Tavoittena oli pyörähtää veteraani iän saavuttaessa muutamassa näyttelyssä. Tämä ikä saavutettiin 12.4 ja näinollen vappua vietettiin Posiolla näyttelyn merkeissä ja ei se hullummin mennyt kun ROP-vet ja BIS-vet 3, onse komia poika! ;) Noh muissa näyttelyissä ei sitten käytykkään, ei ollu täällä pohjoisessa oikein mitään. Toisena tavoittena oli verijäljen treenaus ja mahdollisesti vihdoin ja viimein se koe mutta se jäi kyllä haaveeksi jälleen, ei ensinnäkään mahduttu ja toiseksi ei me keritty kauheasti treenaamaankaan.

Jahti kausi jäi hieman lyhyeksi sairaslomien vuoksi, mutta kaikesta huolimatta kaikki hirvet tuli kaadettua ja yhtä lukuunottamassa Jeren haukkuun. Hyvin on kyllä pelannu metsällä!

Asgeir

Tavoitteitahan meillä oli enemmän ja vähemmän ja vietettiin ihan mieletön vuosi Kokemäellä hyvässä ja pahassa. Lenkkeiltiin paljon paljon metsässä, uitiin, canicrossailtiin, treenattiin hakua, verijälkeä, tokoa ja tietenki paljon paljon agilityä.

Agilityssä tähtäimessä oli 2.luokka ja sieltä nolla. Kakkosiin päästiin jo 2009 vuoden puolella mutta se nolla saatiin, ainut vaan että hieman kyseenalaiseksi jäi se, että saavutettiinko tavoite vai ei, sillä en ollut tarkentanut että pitikö sen olla nousunolla vaiko ei. Ja nousunollaahan me ei saatu, sillä jäätiin sijoituksissa kakkoseksi.. Treenattiin aika paljon loppupeleissä, aina ku pääsin kotiin niin käytiin treeneissä ja Huittisissa käytiin ohjatuissa lähes joka viikko. Tulostaki on alkanut näkymään, koira kulkee älyttömän hyvin ja rimatki on alkanut pysymään paremmin. Ainut on nämä murheen kryyni kontaktit, joten päätinkin opettaa ne täysin uusiksi, vielä ovat työn alla saa nähä miten alkaa toimimaan!

Toko tavoitteena oli möllitoko kisat ja näinollen alokasluokan liikkeet kuntoon. Noh möllikokeeseen ilmottauduttiin mutta kuitenkaan siihen mahtumatta, ehkä ihan hyvin kun ei nuo liikkeetkään kyllä ole vielä hallussa.. Ensi vuonna panostetaan sitten niihin ;)

Verijälkeä treenattiin melko ahkeraan ja se alkoikin sujumaan hyvin, sitten taisin kiirehtiä vähän liikaa kokeet silmissä kiiluen ja treenit meni liian vaikeiksi kun kuitenkin on kyseessä Asgeir joka ei ole ehkä paras mahdollinen tuommosissa keskittymistä vaativissa lajeissa. Hieman tuli takapakkia tässä ja valitettavasti ennen lumia ei keretty tätä takapakkia korjaamaan. Saas nähä missä kunnossa se on ensi kesällä.

Yksi tavoite oli päästä treenaileen hakua ihan oikeasti ja mehän päästiin kiitos Tiinan! Asgeir rakastu tähän lajiin suuresti ja hokaski ideaa jo :) Ensi kesänä sitten toivottavasti edetään lajissa. Näytelmissäkin käytiin tosin epävirallisissa kun tuon etuhampaan puuttumisen takia ei niihin virallisiin enää päästä. Kahesti Huittisissa kehässä käytiin ja otettiin voitot kotiin molemmilla kerroilla BIS-1 :D

poijjaat!

Ehkä suurin mullistus meidän elämässä ja vuodessa oli kuitenkin Epun eli mun projektikoiran saapuminen tammikuussa. Pari kuukautta menin ilman projektikoiraa Balton lähtiessä sateenkaarisillan toiselle puolelle mutta sitten tammikuussa meidän elämää tuli vaihdittaman Eppupeppunen eli toisinsanoen Condor vd Fasanerie. Asgeir ja Eppu tuli erittäin hyvin toimeen ja olivatkin hyviä kavereita ^^  9kk iässä Eppu sitten lähti suorittamaan sotakoiran virkaa Niinisaloon. Oli yllättävän vaikeaa luopua tästä veijarista vaikka tiesikin alusta asti, että se tulee lähtemään jossain vaiheessa, oli se niin hieno koira! Kaikkea hyvää Epulle on hirmu ikävä! <3

 Eppu 9kk

Tulevaan en oikeastaan katsokkaan sen kummemmin aika näyttää! Tavoite lista on tietenki tehtynä mutta sitä en paljasta ;)