Aamulla ilma näytti niin lupaavalta, että päätettiin lähteä vähän isommalla porukalla mustikkaan isän metsästysalueelle. Koiria otettiin mukaan Ronja, Charon ja Asgeir. Ajettiin niin kauas, jotta Asgeirinkin uskaltaisi päästää irti.

Päästettiin koirat juoksemaan ja ne juoksivatkin hurjapäinä mättäältä toiselle, Ronja tyytyi vain syömään kaikki metsän mustikat. Yhdessä välissä huomattiin että nuorempia ei näy missään, mutta kiljuminen ja polskinta vaan kuuluu. Mentiin katsomaan ja yllätykseksi Asgeir oli löytänyt aivan ylivoimaisen ihanan lätäkön mikä oli niin syvä että siellä pystyi uimaan. Siellä sitten poika vietti suurimman osan ajasta ja Charon vahti vieressä, että mitä se kaveri tekee :)

Leikittiin siinä metsätien reunassa missä yleensä ei kauheasti autoja liiku. Yhtäkkiä tieltä ajaa rauhallista vauhtia henkilöauto. Koirat lähtevät juoksemaan vastaan ja yritän karjua Asgeiria pois, mutta eihän se kuuntele silloin mitään ku auto on kyseessä. Auto ei hiljennä ollenkaan ja Asgeir juoksee vain kohti, yritän huutaa, mutta turhaa kunnes kopsahtaa. Asgeirin takaosa osuu auton etupuskuriin ja tönäisee koiran sivuun. Kuski ei pysähdy vaan tömähdyksen jälkeen painaa kaasua ja jatkaa matkaa. Luojan kiitos Asgeirille ei käynyt mitään! EI sitten kuski vaivautunut tarkistamaan, että mikä jäi alle. Alle jäänyt olisi voinut olla ihan hyvin jompikumpi lapsista..

Metsäreissulla sain aikahyvin treenattua luoksetuloa ja Asgeir tulikin lähes aina kutsusta.

Juuri kun aloimme syömään eväitä alkooi kauhea ukonilma, vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja kauhea jyrinä. Ei auttanut muuta ku pistää leivät naamaan ja hypätä autoon :)

Hieman kuvia reissusta:

"Löytyisköhän tuolta isoja mustikoita?"

Kaverukset levähtää

 

Charon odottelee kaveria

"Täältä tullaan!"        "Jippii!!"

Asgeir polskuttelee

"Miten niin muka märkä?"