Ollaan päästy Asgeirinkin kanssa treenaileen agia ohjatuissa nyt parina viikkona, jee! :) Merja on kehitelly meille oikein kunnon radat n. 33 estettä, jotka tehtiin kylläö kolmessa osassa ja lopuksi kokonaan. Itehän jouduin vähän soveltamaan ko ei nuita kontakteja tehdä edelleenkään... mutta ihan hyvin se on onnistunut kuitenkin :) Asgeir on kyllä kulkenut taasen tosi hyvin, kuuntelee ja lukee ohjauksia, minä vaan kämmäilen. Rimoja on tippunu taas jonkin verran ja olen antanukki niissä vähän periksi, täytyy taas ottaa tiukka linja tässä asiassa. nuo 10 esteen pätkät ei niinkään tuottanu meikäläiselle ongelmia mutta sitten ku kokeiltiin tehdä tuo 33 estettä niin se oli vähän liikaa, itellä ei pysynyt pakka kasassa ollenkaan ku joutu koko ajan miettimään että minne seuraavaksi ja näin olleen ohjaaminen jäi huolimattomaksi.

Viikonloppu sitten taisteltiin elämästä ja kuolemasta Sutkin kanssa, kai tämä on joku meijän sakemannien kirous, että tuossa puolen vuoden iässä täytyy käydä kuoleman rajamailla. Eli keskiviikkoa-torstai yönä Sutki oksensi muutaman kerran mutten readoinut siihen mitenkään ku se oli semmosta limaa vain. Aamulla ruoka ja siitä vähän aikaa niin oksennettiin kaikki ruoat pihalle, sitten päivän aikana oksennettiin useammankin kerran. Yritin pitää juoma paastolla mutta mikään nestekkään ei pysynyt sisällä. Sama homma jatkui perjantaina ja koira alkoi olemaan heikkona ja kuivunut.

Ajattelin että pentukoira, joka kuivuu muutenkin nopeampaa niin pakko lähteä kyllä lääkärille, noh tokihan lääkärit oli sitten lomilla tai sitten vastaanotolla oli jokun hätätapaus eikä muita aikoja otettu. Sain kuitenkin ajan kaupungineläinlääkärille. Lääkäri tutki koiraa ja antoi nahan alle nesteytystä, oli sitä mieltä että se on mahdollisesti saanut jonku virusperäisen mahapöpön. Noh loppupvä ja lauantai kokeiltiin saada koira syömään piimää,raejuustoa, kanaa, riisiä yms. helposti sulavaa ruokaa mutta ei mitään ei suostunut syömään, suurin piirtein juoksi karkuun ruokakippoa mitä ei vois ikinä uskoa tuolta, jolle ruoka on elämä! Koira alko olemaan erittäin huonossa kunnossa, nukkui vain ja juuri ja juuri jaksoi käydä ulkona pissalla.

Sunnuntai aamuna päätin, että ei pakko se on lähteä taas päivystykseen taas nesteyttään, että se selviää edes maanantaihin jolloin päästäis mahollisesti tarkempiin tutkimuksiin. Päivystyksessä taas nesteytettiin sekä suonensisäisesti että nahan alle. Päivystäjä oli sitä mieltä että jos se ei ole maanantaina yhtään virkeämpi niin verikokeisiin ja kuviin. Illalla sain kuitenkin meidän "oman" eläinlääkärin kiinni, Hakalan Pekan, joka lupautui tutkimaan Sutkin vielä kertaalleen. Tunnustelemalla ei löytynyt mitään mutta ultrassa näkyi nyrkin kokoinen möykky ja Pekka oli sitä mieltä, että kyllä se on leikattava, että saadaan selville mikä möykky siellä on, onko jokin vierasesine, kasvain, imusolmuke muutos tms?

Pekka lupautui leikkaamaan Sutkin maanantai aamuna, vaikka olikin itse lomalla ja reissuun lähdössä ja minä taas lupasin tulla avustamaan leikkauksessa. Ei siinä Sutkin untenmaille ja leikkauspöydälle, maha auki ja suolet pihalle. Möykky kohta löyty nopeasti ja sukkahan siellä oli tukkinut suolen ja aiheuttanut tulehdusta. Vähän oli kuulemma maksakin laajentunut mutta ilmeisesti tästä Sutkin huonosta yleistilasta johtuen. 

Leikkaus onnistui hyvin ja Sutki käveli jo omin jaloin autoon. Kotona sitten nukkui aikalailla koko illan. Seuraavana päivänä oli jo paljon paljon pirteämpi ja ruoka/juoma alkoi maistumaan. Tällä hetkellä tuo on ihan oma itsensä, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ainut että ruoka-aika aikana meinaa käydä enemmän ylikierroksilla kuin ennen ja ulkoaki tarttuu matkaan enemmän kaikkia kiviä ja käpyjä kuin ennen. Ihmeellistä miten äkkiä nuo koirat toipuu nuista leikkauksista. Jaksais vaan nyt olla kolmisen viikkoa rauhallisena, ei ole kauhean helppo pitää 6kk ikäistä pentua rauhallisena ;)

Mutta ehkä tälläkin tarinalla on opetus, pidetään vielä parempi huoli siitä että ne sukat pysyy sukkalaatikossa eikä kaapin ovi ole auki missä se sukkalaatikko sijaitsee..