Avattiin tämän viikonlopun aikana jälkikausi. Tein näin alkuun suhteellisen helpohkot jäljet, Jerelle 600m jossa yksi kulmaus/makuupaikka ja Asgeirille 300m suoran. Jälki oli jtn 13h vanha. Molempie jälkien päässä oli hirvenjalka.

Ensin lähettiin matkaan Jeren kans ja poikahan oli ihan innoissaan ja jäljesti kuin vanhatekijä. Jälkeä seurattiin tosi hyvin eikä pahemmin poikettu jäljeltä, mitä nyt kerran käytiin ojassa viilentymässä mutta sitten heti jatkettiin matkaa. Makuupaikka merkattiin hyvin ja lopun jalkakin otettiin suuhun ja näinollen merkattiin. Jäljestysvauhti oli hyvää ehkä välillä turhanki ripeää. Vitsi mie olen tyytyväinen tuohon mieheen! :)

Asgeirin jäljestys olikin sitten toinen juttu... Heti metsään päästyä Asgeir oli silleen että JEE nyt päässään riekkumaan metsään irti. No vein pojan jäljelle ja se oli heti että mitmitä?? No kuitenki lähti jälkeä vähän matkaa mutta sitten taas luovutti ja lähti riekkumaan. Koko matka oli vähän semmosta riekkumista ja jäljelle palauttamista. Lopun hirvenjalkakaan ei oikein kiinnostanut... Taisin haukata liian suuren palan heti alkuun. Ensi kerralla täytyy tehdä ihan lyhyt suora että Asgeir käsittään mikä on homman nimi  ja osaa thedä itsenäisesti töitä.

Sitten illalla Jere sai tosi ikävän palkkion hienosta jäljestyspäivästä. Jere ja isä oli ollu juoksulenkillä illasta niin irti oleva dobermanni oli hyökännyt yllättäen takaapäin Jeren kimppuun suoraan kurkkuun ja purren päästä. Meidän isä oli selvittänyt tilanteen ja saanut koirat irti toisistaan. Lopputuloksena isän kädessä koiranpurema, Jeren poskessa reikä ja kuonoturvoksissa, dobermanni loukkasi ilmeisesti jalkansa... Jere raukka, juuri ku ollaan yritetty saada sen luottamusta takaisin tosiin koiriin niin tuommosta sattuu... Tosi ikävää!!